Erikoishammashoito
Hampaiden vaativat leikkaukselliset poistot ja implanttikirurgian sekä botuliinipistoshoidot tekee vahvalla osaamisella suu-ja leukakirurgi.
Hampaiden kiinnityskudossairauksien hoidon tekee ammattitaidolla parodontologian erikoishammaslääkäri.
Suu-ja leukakirurgia
Yleisimpiä suukirurgisia toimenpiteitä ovat hampaiden poistot, vaativat hampaiden leikkaukselliset poistot, implantti- ja luunsiirreleikkaukset, suun limakalvosairauksien hoidot sekä koepalojen otot suun limakalvomuutoksista. Hammas täytyy poistaa leikkauksellisessa toimenpiteessä, silloin kun hammas tai sen juuri sijaitsee luun sisällä tai limakalvon alla niin ettei sitä voida poistaa tavanomaisella tavalla. Viisaudenhampaita joudutaan usein poistamaan leikkaamalla, koska niillä ei aina ole tilaa puhjeta normaalille paikalleen. Viisaudenhampaat puhkeavat normaalisti 18-23 vuoden iässä, osa puhkeaa vain osittain ja osa jää leukaluuhun puhkeamatta lainkaan.
Tavanomaiset leikkaukselliset hampaidenpoistot onnistuvat hammaslääkärin vastaanotolla. Näitä meillä tekevät hammaslääkärit Aksel Junnila ja Emma Peurala-Junnila. Tarvittaessa ohjaamme sinut suu-ja leukakirurgian erikoishammaslääkärin vastaanotolle.
Jos hammaslääkäri huomaa suun limakalvoilla normaalista poikkeavia muutoksia, niistä voidaan ottaa koepaloja, jotka lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Koepalat otetaan paikallispuudutuksessa ja haavat suljetaan tarvittaessa ompeleilla.
Suu- ja leukakirurgi tekee meillä myös hampaiden keinojuurien eli implanttien asennukset sekä botuliinitoksiini-hoidot narskuttelun hoidossa.
Botuliini narskuttelun hoidossa
Botuliinitoksiini-hoidot (botox) tuovat apua purentaongelmiin, kuten bruksismiin, jossa hampaita puristetaan tai narskutellaan yhteen. Syitä bruksismille on monia ja ne ovat osaksi tuntemattomia. Syinä voivat olla erilaiset häiriöt purennassa, stressi ja perinnöllinen alttius. Hampaan purupintojen eriasteinen kuluminen on tyypillinen näkymä bruksaajan suussa. Purentavaivat ilmenevät usein jatkuvana päänsärkynä ja niska-hartiaseudun jäykkyytenä. Kasvojen alueella voi myös ilmetä kiputiloja, arkuutta, puutuneisuutta ja väsymystiloja sekä huimausta.
Narskuttelun hoidossa käytetään usein purentakiskoa. Joissakin vaikea-asteisissa tilanteissa avuksi voidaan myös ottaa botuliinitoksiini-hoito, jossa botuliinitoksiinia laitetaan purentalihaksiin. Botuliinitoksiini vähentää yliaktiivisten lihasten toimintaa ja näin helpottaa purentavaivojen oireita.
Kokemukset hoitomuodosta ovat olleet hyvät; monet ovat saaneet apua purentaongelmiin botox-pistoksista. Mikäli botuliinitoksiini-hoitoon päädytään, ensimmäisellä käynnillä hoitoihin perehtynyt hammaslääkäri arvioi potilaan soveltuvuuden hoidolle. Lisäksi kirjoitetaan lääkevalmisteesta resepti, jonka potilas hakee hoitokäynnille. Varsinaisella hoitokäynnillä erikoishammaslääkäri tekee pistoshoidon, jossa pistokset laitetaan useampaan kohtaan kasvojen puremalihaksia. Potilas on toimintakykyinen välittömästi hoidon jälkeen.
Vaikutus hoidosta alkaa noin 3-5 vrk kuluttua hoidon jälkeen, mutta suurin vaikutus havaitaan noin 7-14 vrk kuluttua hoidosta. Botuliinitoksiini-hoidon vaikutus kestää puremalihaksissa noin 3-6kk ja voidaan uusia tarvittaessa tämän jälkeen.
Implantit
Keinojuurella eli implantilla korvataan puuttuvan hampaan juuri. Implantti asennetaan kirurgisesti leukaluuhun ja sen päälle kiinnitetään proteettinen rakenne. Proteettinen rakenne voi olla esimerkiksi kruunu, hammassilta tai irtoproteesi.
Yleensä keinojuuri valmistetaan titaanista, jonka ei ole todettu aiheuttavan allergisia reaktioita leukaluuhun asennettuna. Titaaninen keinojuuri kiinnittyy leukaluuhun muutamassa kuukaudessa.
Suukirurgi asentaa keinojuuren paikalleen paikallispuudutuksessa ja toimenpiteeseen varataan tunnin aika. Implantin luutumisaika leukaluuhun kestää noin 2-6 kuukautta. Jos tarvitaan lisäksi luusiirteitä tai muita tarvittavia toimenpiteitä luutumisaika voi pidentyä vielä enemmän. Tarvittaessa luutumisen ajaksi tilalle tehdään väliaikainen ratkaisu.
Hammaslääkäri kiinnittää hammasteknikon valmistaman lopullisen hammaskruunun, sillan tai proteesin, kun luutuminen on tapahtunut.
Edellytykset implantin laittamiselle:
Hoidon arviointi ja suunnittelu aloitetaan suunnittelukäynnillä. Implanttiprotetiikkaan perehtynyt hammaslääkäri arvioi potilaan kelpoisuuden implanttihoidolle. On tärkeää tietää potilaan sairaudet ja lääkitykset. Esimerkiksi diabetes, joka ei ole hoitotasapainossa tai runsas säännöllinen tupakointi voivat olla esteenä hoidolle.
Röntgenkuvista arvioidaan luun määrää ja koostumusta ja arvioidaan mahdollisen luusiirteen ja keinoluun tarve. Tulevan implantin tai implanttirakenteen tilan tarve ja purennan suhteet määritetään.
Ennen implantin laittoa suun kokonaisterveyden tulee olla hoidossa.
- Hampaistossa ei saa olla lohkeamia tai paikkaamattomia karieksia sekä kiinnityskudokset tulee olla kunnossa.
- Implantin laittamisen jälkeen, on hoidon onnistumisen kannalta, hyvä suuhygienia erittäin tärkeää.
- Hammasimplanttia on hoidettava yhtä huolellisesti kuin omiakin hampaita ja hoidon jälkeen potilaan tulee sitoutua säännöllisiin, esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden välein tapahtuviin, kontrollikäynteihin ja toteuttamaan omahoitoa mahdollisimman hyvin. Omahoito kerrataan vielä implanttirakenteen kiinnittämisen jälkeen.
Implanttileikkauksia tekee erikoishammaslääkäri Aimo Miettinen.
Implanttiprotetiikkaa tekevät hammaslääkärit Aksel Junnila, Riitta Kiiskinen sekä Emma Peurala-Junnila.
Iensairauksien hoito
Ientulehdus ja hampaan kiinnityskudostuho eli parodontiitti ovat yleisiä suun sairauksia. Jos ientulehdus saa jatkua hoitamatta, hampaan kiinnitys alkaa tuhoutua ja voi johtaa parodontiitin syntyyn. Parodontiitti tulisi havaita ja hoitaa jo alkuvaiheessa, koska tällöin tauti on mahdollista pysäyttää varhaishoidolla, eikä kudosvaurioita pääse syntymään.
Hampaan kiinnityskudossairauden oireena on aluksi ientulehdus, joka aiheuttaa ikenien punoitusta, turvotusta, arkuutta ja ienverenvuotoa hampaita harjatessa. Edetessään tulehdus synnyttää pysyviä kudosvaurioita.
Parodontiitti voi aiheuttaa pahaa makua, pahanhajuista hengitystä ja joskus märkävuotoa ientaskuista. Syvät ientaskut, hammasvälien suureneminen ja hampaiden heiluminen osoittavat parodontiitin edenneen jo pitkälle.
Parodontiitti ei yleensä aiheuta kipua, joten se voi huomaamattomana edetä pitkälle. Sairauden havaitsemiseksi säännölliset hammaslääkärin tekemät suun ja hampaiden tutkimukset ovat tärkeitä.
Merkittävä riski parodontiitti on myös yleisterveydelle. Hoitamattomana se altistaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille sekä heikentää diabeteksen hoitotasapainoa. Lisäksi parodontiitti lisää elimistön matala-asteista tulehdustilaa. Ienterveys on siis oleellinen osa yleisterveyttä.
Mikäli ikenen kiinnityskudoksen sairaus eli parodontiiti pääsee etenemään pitkälle, saatetaan hoidon suunnitteluun ja toteutukseen tarvita parodontologia eli iensairauksien erikoishammaslääkäriä. Ensimmäisellä käyntikerralla tutkitaan suun ja hampaiston tilanne ja tarvittaessa otetaan röntgenkuvia sekä tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma.
Parodontologinen hoito tehdään puutuksesta ja onnistunut hoitotulos vaatii yleensä useita käyntikertoja. Parodontiitin hoidossa voidaan tarvita tueksi mikrobilääkitystä ja mahdollisesti ienleikkauksia. Potilaan tulee sitoutua myös huolelliseen omahoitoon kotona, koska tämä on kaikkein tärkeintä. Iensairauksien hoito on tiivistä yhteistyötä parodontologin, hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä.
