Proteettinen hoito

Kun suuhun valmistetaan erilaisia rakenteita korvaamaan yhtä tai useampaa puuttuvaa hammasta tai menetettyä hammaskudosta, puhutaan protetiikasta. Proteettisia ratkaisuja on kahta pääluokkaa: irrotettavia ja kiinteitä.

Irrotettavia rakenteita ovat kaikki sellaiset rakenteet, jotka potilas pystyy itse ottamaan suusta pois. Näitä ovat metallirunkoiset rankaproteesit ja akryylimuovista valmistetut levyosaproteesit ja kokoproteesit.

Hammasproteeseja on erilaisia. Jos omia hampaita on vielä jäljellä, voidaan käyttää osaproteesia, joka tukeutuu jäljellä oleviin hampaisiin. Kokoproteesia käytetään, jos omia hampaita ei enää ole. Proteesin tarkoituksena on korvata useita puuttuvia hampaita kerralla. Levyosaproteesit ja kokoproteesit valmistetaan akryylimuovista ja ovat yksinkertaisin ja halvin tapa korvata puuttuvia omia hampaita. Tämäntyyppinen osaproteesi ei tukeudu omiin hampaisiin, vaan ”lepää” ikenien päällä. Yläleuan proteesissa joudutaan yleensä peittämään koko kitalaki akryylimuovilla. Tästä saattaa aiheutua muutoksia makuaistimuksiin ja äätämiseen. Rankaproteesissa on kromikoboltista valettu runko antamassa rakenteelle lujuutta. Metallirungossa olevien pinteiden avulla proteesi kiinnittyy omiin hampaisiin. Proteesi on sirompi kuin vastaava levyosaproteesi. Rankaproteesi on myös omien hampaiden tukikudoksille ystävällinen ratkaisu.

Hammaskruunut ja hammassillat ovat kiinteitä proteettisia rakenteita, jotka on kiinnitetty pysyvästi omiin jäljellä oleviin hampaisiin. Keinotekoisella hammaskruunulla voidaan korvata esimerkiksi reikiintymisen tai lohkeamisen vaurioittama hampaan näkyvä osa.

Hammaskaaresta puuttuvia hampaita voidaan korvata usean hammaskruunun muodostamalla kiinteällä siltaproteesilla. Sillassa omista hampaista valitaan sopivat tukihampaat, jotka hiotaan pilarin muotoisiksi. Hammaslaboratoriossa valmistetaan silta, johon kuuluvat yhteen liitettyinä kruunut pilareiden päälle sekä välihammas puuttuvan hampaan kohdalle. Hammaslääkäri kiinnittää sillan hiottuihin pilareihin erityisellä kiinnityssementillä. Materiaaleja on nykyisin monenlaisia. Hammaslääkäri arvioi potilaan kanssa hänelle sopivimman vaihtoehdon.

Kuitusiltoja kutsutaan yleensä pitkäaikais-väliaikais-silloiksi. Nimikin sanoo, etteivät ne ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Lähinnä näitä siltoja tehdään kustannussyistä, mutta sopivassa purennassa ne voivat olla pitkäaikainenkin vaihtoehto. Kuitusillan hammaslääkäri tekee lähinnä vastaanotolla suoraan potilaan suuhun samalla hoitokäynnillä. Kuitusillassa käytetään erityistä kuitua, joka antaa tukea tulevalla siltarakenteelle. Tukihampaita ei kuitua käytettäessä tarvitse hioa pilareiksi, jolloin omaa hammaskudosta säästyy. Yhdistelmämuovipaikka-aineella muotoillaan varsinainen silta. Hammaslaboratorio voi myös valmistaa kuitusillan, jolloin tarvitaan kaksi hoitokäyntiä.

Laminaatit ovat hampaiden näkyvälle ulkopinnalle liimattavia, yleensä keraamisia täytteitä. Laminaateilla voidaan korjata hampaiden väriä ja muotoa sekä näkyvän pinnan paikkoja. Ennen laminaatin laittoa oman hampaan pintaa tarvitsee hioa kevyesti, jotta laminaatille saadaan tilaa. Tämän jälkeen muotoilusta hampaasta otetaan jäljennös joko digitaalisella tai perinteisellä tekniikalla. Hammasteknikko valmistaa jäljennöksen perusteella laminaatit, jotka kiinnitetään erityisellä kiinnityssementillä hampaan pintaan. Laminaattien valmistus vaatii kaksi hoitokäyntiä.

Käytössämme oleva digitaalinen intraoraaliskanneri on korvaamassa osittain perinteiset jäljennösaineet. Hampaat kuvataan pienellä siihen tarkoitetulla käsikappaleella. Skannatut hampaat näkyvät reaaliaikaisesti laitteen näytöllä. Jäljennös saadaan siirtymään sähköisesti suoraan laboratorioon. Digitaaliset skannaukset ovat erittäin tarkkoja ja tekniikka on myös asiakkaalle miellyttävämpi ja nopeampi.

Digitaalisella jäljentämisellä voidaan tehdä keraamisia täytteitä, laminaatteja ja siltoja, implanttikantoisia kruunuja sekä purentakiskoja.

Purentavaivat ovat usein lieviä eivätkä aina vaadi hoitoa. Oireiden ja hammaslääkärin tutkimuksen perusteella selvitetään, johtuvatko vaivat puremalihaksista, leukanivelistä vai molemmista. Hoito aloitetaan yleensä purentakiskohoidolla, johon usein yhdistetään säännölliset puremalihasharjoitteet. Purentakisko auttaa purentalihaksia rentoutumaan ja suojaa hampaita narskuttelun aiheuttamalta kulumiselta.

Purentavirheet ja hampaiden tiedostamaton yhteen pureminen voivat aiheuttaa monenlaisia oireita: mm. leukanivel-, hammas- ja päänsärkyä, korvakipuja, kasvojen lihasten ja niska-hartiaseudun kipuja ja lihasjännityksiä. Hampaiston liiallinen kuluminen on myös usein seurausta purentaongelmista, samalla se altistaa hampaat attritiolle eli kulumiselle.

Purentakisko on tarkasti potilaan hampaiden mukaan valmistettu, yleensä ylähampaisiin asetettava irrotettava muovilevy. Purentakisko auttaa purentalihaksia rentoutumaan, ohjaa alaleuan parempaan asentoon ja suojaa hampaita narskuttelun aiheuttamalta kulumiselta. Samalla se suojaa leukaniveltä ehkäisten puremisen aiheuttamaa painetta leukanivelalueella.

Lähtökohtaisesti purentakiskoa käytetään nukkuessa. Kiskon pitämiseen tottuu yleensä nopeasti.

Uniapnea tarkoittaa unenaikaisia hengityskatkoja, jolloin sisään- ja uloshengitys estyy nukkuessa hetkeksi ylähengitysteiden ahtauden vuoksi. Lievää uniapneaa tai kovaäänistä kuorsausta voidaan hoitaa uniapneakiskolla, jota käytetään öisin. Uniapneakiskon toimintaperiaatteen mukaan alaleukaa ja samalla kielen lihaksistoa pyritään siirtämään eteenpäin ja aktivoimaan nielun lihaksistoa niin, että kieli ja pehmeä suulaki eivät tukkisi hengitysteitä nukkuessa. Lisääntynyt ilmatila nielussa puolestaan vähentää unenaikaisia hengityskatkoksia ja siten myös unenpuutteesta johtuvaa päiväaikaista väsymystä. Kisko auttaa parhaiten lieväoireisia, normaalipainoisia uniapneaa sairastavia, joilla hengityskatkot esiintyvät pääasiassa selällä nukkuessa. Toisinaan hoitoa käytetään silloin, kun CPAP-hoito ei syystä tai toisesta onnistu.

Uniapneakisko ei sovellu vaikeaa hampaiden kiinnityskudossairautta eli parodontiittia sairastavalle. Kojehoidon aikana voi esiintyä jonkinasteisia haittavaikutuksia, kuten lisääntynyttä syljen eritystä sekä kiskon käytön jälkeen ilmenevää ohimenevää purenta- ja leukanivelarkuutta.

Ennen uniapneakiskon valmistusta tulee aina olla hoitosuunnitelma hoitavalta lääkäriltä.